Missä rakkaus?

 

Mikä kaikkiin tämän kaupungin ihmisiin on mennyt? Jokainen omien kiireidensä vuoksi ei pysähdy hetkeksikään miettimään muuta kuin omaa pahaa oloaan. Ei edes vaivauduta antamaan vastaantulijalle pientä hymyn häivähdystä, tokkopa heinovaraista sanaa '' hyvää huomenta''. Ajaako nykypäivän ihmisen arkiset kiireet mielialan niin alas, että vaikutamme jo jopa kuolleita? Kasvetaanko me tässä nyky yhteiskunnassa sisäänpäin? Valmistautuvatko ihmiset asioihoin joihon he eivät olleet valmiita alunperinkään valmistautumaan?

Keskusteltuani ystävieni kanssa tästä suuresta mysteeristä, tuli ilmi että ihmisten oma saamattomuus tekee ihmiset katkeriksi ja kaikki mitä toinen omassa elämässään yrittää saada aikaiseksi, aina on joku, joka haluaa mustamaalata tämän saavutuksia tai jopa saada osansa siitä. Ehkäpä asumme väärässä maassa ystäväni. Suome kansan on luokiteltu sulkeituneeksi ja sisäänpäin kääntyneeksi kansaksi. Ja edes jos on joku joka yrittää itseään tuoda esille, yritetää kaataa alas ilman vastaväitteitä. Onko pahe tuntea itsensä paremmaksi joissain asioissa kuin muut?

Mistä on kasvanut tämä suuri kulttuurillinen kuilu maiden välillä? Pitäisikö meidän persoonallisuutemme jaotella eri laatikoihin ja lähettää tietynlaiset ihmiset omiin maihinsa, missä voivat tuoda itseään esiin pahoittamatta muiden mieltä.

Rakkautta me tarvitsemme. Ymmärrystä hyväksyä kaikenlaiset ihmiset omana itsenään. Asenne lähtee sinusta. Seuraavaksi kun astelet ulos kotoasi töihin aamulla, sano huomenta ja anna hymysi niin aivan varmasti saat samanlaisen takaisin.

Jaettaan rakkautta ympärillemme niin saamme myös osamme siitä!

 

     Sieluni

 

 

 

Kaikki ympärilläsi on katoavaista. Sinä katoat, mutta maailma jatkaa kulkuaan. Aivan kuin olisit olut pieni osa tämän solukkoa, jonka erääntymispäivä oli mennyt. Meillä kaikilla on erääntymispäivä. Meillä kaikilla on omanlaisemme tapa elää tällä planeetalla. Uskon että kaikki haluaisivat tehdä tästä paremman paikan elää. Mikä on päämäärämme? Uskon että meidän fyysinen olemuksemme katoaa, mutta meidän tietoisuutemme jää elämään ikuisesti. Joka päivä meidän arjessamme, teimme mitä tahansa, meitä kalvaa tyhjyys. Tyhjyys joka saa yliotteen meistä aina joskus elämämme aikana. Kysymme, että mikä on tarkoituksemme täällä ja mihin me kaikki päädymme lopuksi. Kuulostaa teistä hassulta mutta uskon meidän kaikkien olevan sama. Sama tietoisuus eri muodossa. Sulje silmäsi ja tunne kuinka aistisi syvenevät . Kuinka tunnet sydämen sykkeesi ja kuulet ulkona laulavat linnut paremmin. Tulet tietoiseksi ympärilläsi olevasta maailmasta. En sano, että sinun pitäisi lopettaa kaikki tekeminen ja lopettaa elämästä. Sanon että ole tietoinen joka hetki. Aika on valhe. Ei ollut eilistä eikä tule huomista. On vain tämä hetki. Päivät kuluvat ja huomaat miettineesi edeltäviä päiviä. Muistatko pelkästään ajan, jona teit jotain merkittävää. Sait ylennyksen, tai vain olit kavereidesi kanssa iltaa viettämässä, leffojen ja popcornin kera. Kysyn että muistatko aamusti ensimmäisen kupin kahvia jonka otit. Lämmin kuppi kädessäni valmiina kostuttamaan huulesi. Jollet muista, niin et ollut tietoinen. Pyydän sinua seuraavan kerran aamulla kun juot kahvia, nauttimaan joka hetkestä. Tyyneenä pelkästään keskittyneenä siihen mitä sillä hetkellä teet. Ota kuppi hyllyltä. Tunne sen kylmyys käsissäsi kuinka se lämpenee ruumiinlämmössäsi. Kaada kahvi lämpöiseen kuppiin ja katsele kuinka iloisesti se virtaa kuppiisi kuin iloiten päästessään pian sinun kanssasi yhteyteen. Haista raikkaus ja lämpö, aivan kuin se kutsuisi sinua luokseen ja valmiina ottamaan sinuun yhteyden. Koskettaessasi huulillasi kuppiin tunnet kuinka kahvi virtaa suuhusi lämpimänä ja ihanan energisoivana. Tunnet kuinka kehosi alkaa reagoida nesteeseen suussasi. Pidä se hetki suussasi ja päästä vapautumaan koko kehoosi se energia ja lämpö. Huomasitko kuinka mukavaa oli tuntea. Tuntea lämpö,tyyneys ja rakkaus siinä pienessä hetkessä jonka pidit. Se on tietoisuus.