Missä rakkaus?

Mikä kaikkiin tämän kaupungin ihmisiin on mennyt? Jokainen omien kiireidensä vuoksi ei pysähdy hetkeksikään miettimään muuta kuin omaa pahaa oloaan. Ei edes vaivauduta antamaan vastaantulijalle pientä hymyn häivähdystä, tokkopa heinovaraista sanaa '' hyvää huomenta''. Ajaako nykypäivän ihmisen arkiset kiireet mielialan niin alas, että vaikutamme jo jopa kuolleita? Kasvetaanko me tässä nyky yhteiskunnassa sisäänpäin? Valmistautuvatko ihmiset asioihoin joihon he eivät olleet valmiita alunperinkään valmistautumaan?

Keskusteltuani ystävieni kanssa tästä suuresta mysteeristä, tuli ilmi että ihmisten oma saamattomuus tekee ihmiset katkeriksi ja kaikki mitä toinen omassa elämässään yrittää saada aikaiseksi, aina on joku, joka haluaa mustamaalata tämän saavutuksia tai jopa saada osansa siitä. Ehkäpä asumme väärässä maassa ystäväni. Suome kansan on luokiteltu sulkeituneeksi ja sisäänpäin kääntyneeksi kansaksi. Ja edes jos on joku joka yrittää itseään tuoda esille, yritetää kaataa alas ilman vastaväitteitä. Onko pahe tuntea itsensä paremmaksi joissain asioissa kuin muut?

Mistä on kasvanut tämä suuri kulttuurillinen kuilu maiden välillä? Pitäisikö meidän persoonallisuutemme jaotella eri laatikoihin ja lähettää tietynlaiset ihmiset omiin maihinsa, missä voivat tuoda itseään esiin pahoittamatta muiden mieltä.

Rakkautta me tarvitsemme. Ymmärrystä hyväksyä kaikenlaiset ihmiset omana itsenään. Asenne lähtee sinusta. Seuraavaksi kun astelet ulos kotoasi töihin aamulla, sano huomenta ja anna hymysi niin aivan varmasti saat samanlaisen takaisin.

Jaettaan rakkautta ympärillemme niin saamme myös osamme siitä!